Tuplasti tabu
Lähisuhdeväkivalta homo- ja lesbosuhteissa on vaiettu aihe.

Heta Muurinen

Myös seksuaalivähemmistöjen keskuudessa esiintyy perheväkivaltaa,
seksuaalista häirintää, hyväksikäyttöä ja raiskauksia. Väkivallasta
saman sukupuolen suhteissa on kuitenkin vielä vaikeampi puhua kuin perheväkivallasta heterosuhteissa.

Yhdysvaltalainen tohtori Lori Girshick on tutkinut naisten välistä
seksuaalista väkivaltaa kirjassaan Woman to Woman Sexual Violence: Does She Call It Rape? Girshick luennoi hiljattain Suomessa. Tutkimustaan varten hän haastatteli 70:ää naista, joista monet kertoivat kokemuksistaan ensimmäistä kertaa. "Oli tärkeää, että he ymmärsivät, että muillekin tapahtuu tällaista. Kulttuurissamme on hyvin vaikea hyväksyä sitä, että naiset voivat olla seksuaalisesti väkivaltaisia", Girshick sanoo.

Väkivallan kokemuksilla taipumus kasautua

Kaikilla Girshickin haastattelemilla naisilla oli kokemuksia toisen
naisen tekemästä seksuaalisesta väkivallasta. Kaksi kolmannesta
naisista oli aiemminkin joutunut seksuaalisen väkivallan, usein
insestin, kohteeksi. Suurimmalla osalla aikaisempi pahoinpitelijä oli
miespuolinen, mutta joillakin oli esimerkiksi insestikokemuksia
naispuolisten perheenjäsenien taholta. 

"Miesten kohdalla on harvinaista, että he joutuvat hyväksikäytön uhreiksi läpi elämänsä, mutta naisille tämä on tavallista", Girshick toteaa. Hänen mukaansa väkivaltaa kokeneet ovat alttiita joutumaan uudelleen samanlaiseen tilanteeseen, etenkin jos he eivät saa apua kokemuksensa käsittelyyn. Girshickin tutkimus paljasti, että väkivalta- tai ahdistelutilanteet saattoivat perhepiirin ohella tapahtua työpaikoilla tai treffeillä. Usein ahdistelija oli haastateltavan tuttava.

Tabun rikkominen saattaa ruokkia ennakkoluuloja

Girshick toimii saman sukupuolen perheväkivaltaan liittyvien asioiden
kouluttajana ja konsulttina. "Ajattelu, jonka mukaan miehet ovat
pahantekijöitä ja naiset uhreja, on juurtunut syvälle", Girshick
sanoo. Hänen mielestä tulisikin puhua vain hyväksikäyttävistä ihmisistä. "Vähemmistöjen väkivallasta on vaikea puhua, sillä en halua antaa työkaluja ennakkoluuloisille ihmisille, jotka voivat perustella sillä vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kieltämistä."Samalla Girshick kuitenkin kokee tärkeäksi aiheeseen liittyvien tabujen rikkomisen, jotta apua olisi saatavilla sitä tarvitseville.

Vähemmistöt ahdingossa Yhdysvalloissa

Samaan sukupuoleen kohdistuvasta perhe- ja seksuaalisesta
väkivallasta puhuttaessa luvut ovat häviävän pieniä verrattuna
heteroihin. Girshickin mielestä luvuilla ei kuitenkaan ole yksilön
kannalta merkitystä. "Vaikka apua tarvitsevia olisi vain pari, kolme,
ovat hekin silti oikeutettuja saamaan sitä."

Yhdysvalloissa seksuaalivähemmistöjen on vaikea saada ylipäätään
laillista tai poliisin apua järjestelmän homofobisuuden vuoksi. "Jos
ei voi kertoa olevansa homoseksuaali, miten voisi kertoa partnerinsa
väkivallasta?" Homot tai naisten pahoinpitelemät heteromiehet eivät voi hakea apua edes naisille tarkoitetuista kriisipuhelimista, turvakodeista tai tukiryhmistä. "Miehille kynnys avun hakemiseen on korkeampi, sillä he saattavat kokea, että heidän maskuliinisuutensa kyseenalaistuu", Girshick sanoo.

Suomessa asia vielä tutkimatta

Suomessa aiheeseen perehtyneitä kouluttajia tai asiantuntijoita ei
toistaiseksi ole eikä aihepiiriä ole tutkittu. Girshickin luentoa
Helsingissä seurasi kuitenkin useampi neuvonta- ja tukipuhelin
Naisten Linjan päivystäjä. "Naisten linjalle voivat soittaa kaikki väkivaltaa kokeneet naiset ja tytöt riippumatta siitä, minkälaisen tai kenen tekemän väkivallan kohteeksi he ovat joutuneet", vakuuttaa Naisten Linjan projektipäällikkö Pirjo Pehkonen. "Peruskysymykset ovat kuitenkin samat kuin miehen naiseen kohdistamassa parisuhdeväkivallassa, eli kysymyksessä on väkivalta vallan ja kontrollin välineenä", Pehkonen toteaa.

Raiskauskriisikeskus Tukinaisen toiminnanjohtajan Pirkko Turusen
mukaan Tukinaisessa  saman sukupuolen seksuaalinen väkivalta nousee esiin silloin tällöin. "Meillä asia on huomattu ja siihen törmätään aika ajoin." Tukinaisessa hoito suunnitellaan jokaiselle yksilöllisesti. "Kaikki saavat palveluja, emmekä erottele ketään seksuaalisen suuntautumisen takia. Ennakkoluulojen pelossa ei siis tarvitse jättäytyä avun ulkopuolelle."

Artikkeli on julkaistu Vihreä Lanka -lehdessä (www.vihrealanka.fi) 44/2005.