Miesten joutumista parisuhdeväkivallan uhreiksi ei tulisi vähätellä

 Joan Arehart-Treichel 

Puhuttaessa parisuhdeväkivallasta, fokus on tavallisesti naisissa, jotka ovat joutuneet puolisoidensa tai seurustelukumppaniensa pahoinpitelemäksi. Toisaalta myös naiset vahingoittavat kumppaneitaan ihan samalla tavoin. 

Naiset tekevät nykyään käytännössä katsoen kaikkea mitä miehetkin – he työskentelevät lääkäreinä, juristeina ja raketti-insinööreinä; helikopterilentäjinä taisteluissa; ratsastajina laukkakilpailuissa. Ja fyysisesti pahoinpitelevät puolisoitaan ja kumppaneitaan.

Itse asiassa, kun tarkastellaan parisuhteita, joissa vain toinen osapuoli on väkivaltainen, niin naiset ovat usein näitä väkivaltaisia.

Nämä tiedot lähisuhdeväkivallasta ovat peräisin Centers for Disease Control and Prevention (CDC) -tutkijoilta. Tutkimuksen johtaja oli Daniel Whitaker (Ph.D.), käyttäytymistieteilijä ja tutkimusryhmän vetäjä National Center for Injury Prevention and Control (joka on osa CDC:tä) -tutkimusyksiköstä. Tulokset julkaistiin toukokuussa Journal of Public Health -tiedejournaalissa.

2001 kansallinen nuorten terveyden pitkittäistutkimus keräsi valtavan määrän terveyteen liittyvää tietoa kansallisesti edustavan otoksen kautta, jossa oli 14322 18-28 vuotiasta. Tutkimuksessa kysyttiin tutkittavilta myös heidän seurustelu- ja seksisuhteistaan viimeisen viiden vuoden aikana ja oliko niissä esiintynyt väkivaltaa.

Tutkittavista 11370 raportoi, että heillä oli ollut heteroseksuaalinen suhde ja tarjosi myös vastauksia väkivaltaan liittyviin kysymyksiin.

Niinpä Whitaker kollegoineen päätti käyttää näitä 11370 vastausta tutkiakseen, kuinka paljon väkivaltaa intiimeissä heterosuhteissa koetaan, keitä tilanteiden käynnistäjät ovat ja esiintyykö väkivallan seurauksena fyysisiä vammoja.

11370 tutkitulla oli ollut 18761 suhdetta, joista 76% oli ollut väkivallattomia ja 24% oli sisältänyt väkivaltaa. Se, että lähes neljäsosa tutkituista oli ollut suhteessa, jossa oli ollut väkivaltaa, saattaa vaikuttaa joidenkin mielestä isolta luvulta, mutta ”nämä löytämämme luvut ovat saman suuruisia, kuin muissakin sellaisissa tutkimuksissa saadut, joissa on tutkittu myöhäisnuoruutta ja varhaisaikuisuutta eli ajanjaksoa, jolloin väkivaltaisuutta eniten esiintyy”, Whitaker kertoi Psychiatric Newsille. Hän myös lisäsi, että ”nämä nyt saadut luvut kertovat siitä, minkä suuruusluokan terveydellisestä ja sosiaalisesta ongelmasta väkivallassa on kyse”.

Tämän lisäksi Whitaker havaitsi, että 24%:ssa parisuhteista, joissa oli ollut väkivaltaa, puolessa tapauksista väkivaltaisuus oli molemminpuoleista ja puolessa ei. Vaikkakin useampi mies kuin nainen  (53% vs 49%) oli kokenut yksipuolista väkivaltaa suhteissaan, useampi nainen kuin mies (52% vs 47%) oli ottanut osaa molemminpuoleiseen väkivaltaan.

Mitä tulee siihen, oliko mies vai nainen tekijänä, useampi nainen kuin mies (25% vs 11%) oli väkivaltainen. Itse asiassa, 71%:ssa tapauksista, joissa väkivalta oli yksipuoleista, väkivaltainen osapuoli oli nainen. Tämä tieto yllätti Whitakerin tutkijatovereineen, kuten he myöntävät tutkimusraportissaan.

Fyysistä vammautumista parisuhde- väkivallan yhteydessä tapahtui todennäköisemmin, jos kyse oli molemminpuolisesta väkivallasta, kuin jos kyse oli vain toisen osapuolen harjoittamasta väkivallasta. Vamman syntyminen oli todennäköisempää, jos mies oli väkivaltainen, kun taas molemminpuolisen väkivallan kyseessä ollessa, miehet vammautuivat useammin (25%:ssa tapauksista), kuin naiset (20%:ssa tapauksista). Tämä on tärkeä havainto, koska useinhan naisten harjoittamaa väkivaltaa ei pidetä vakavana asiana”, Whitaker tutkimusryhmineen painottaa.

Tutkimuksen lukuisista löydöistä Whitaker sanoo, että ”mielestäni tärkeintä on havainto, että iso osa parisuhdeväkivaltaa on molemminpuoleista ja niissä tapauksissa, joissa väkivalta on molemminpuoleista, siitä on paljon suuremmalla todennäköisyydellä seurauksena vammautumisia, kuin tapauksissa, joissa vain toinen osapuoli on väkivaltainen”.

Nämä tutkimustulokset ovat peräisin kansallisesta nuorten terveyden pitkittäistutkimuksesta, jota rahoitti the National Institute of Child Health and Human Development yhdessä 17 muun osavaltion viraston kanssa.

Artikkelin "Differences in Frequency of Violence and Reported Injury Between Relationships With Reciprocal and Nonreciprocal Intimate Partner Violence" abstrakti löytyy osoitteesta www.ajph.org/cgi/content/abstract/97/5/941

Yllä oleva kirjoitus on julkaistu alun perin Amerikan psykiatriyhdistyksen ”Psychiatric News” –lehdessä 3.8.2007 (Volume 42, Number 15, page 31) osoitteessa http://pn.psychiatryonline.org/cgi/content/full/42/15/31-a

Suomennos: Väkivalta-apua –palvelu, www.vakivalta-apua.fi